Radical Free
virtuaalihevonen

Calle on yleisesti kohtelias ja kiltti ori. Musta ulkokuori kätkee alleen sympaattisen hevosen, joka ei ole millään tapaa riidanhaluinen tai muuten ilkeä. Sosiaalisena se ei voi kuvitellakaan elämää ilman ainuttakaan kaveria. Tämän ominaisuuden haittapuolena on Callen seuraan tunkeminen, jota se tekee koko ajan. Hutilointia ori ei harrasta, vaan se pyrkii tekemään kaiken aina huolellisesti. Vaikkei Calle siivousintoilija olekaan, se nyrpistelee likaiselle karsinalle tai lantakasalle.

Hoitohetkinä orin yliseurallinen luonne on yhä enemmän huonompi asia. Hoitaja ei saa tehdä työtään rauhassa, kun musta turpa on koko ajan toljottamassa ja jopa häiritsemässä. Tämän takia ori laitetaankin hoitamisen ajaksi kiinni. Karsinassa voi toki yrittää Callea hoitaa, mutta sen voi toki tehdä ilman orin häirintää käytävälläkin. Tässä on haittapuolena aina se, että ori huutelee tammojen perään kuin mikä, olivatpa ne kiimassa tai eivät. Harjaaminen on hoitamisen helpoin osuus, koska, kuten monet muutkin hevoset, Calle pitää siitä. Vaikka se häiritseekin huutamisellaan hoitajaa, antaa se muuten tehdä työn rauhassa. Heinät auttavat kummallisesti orin huutelemiseen. Kunhan ne ovat, helpottuu hoitajan työ. Kavioiden puhdistus on tavallisesti helppoa hommaa. Calle nostaa kiltisti kavionsa puhdistettaviksi, ja myös kengittäjälle. Se myös pitää ne ylhäällä session ajan, eikä laske niitä heti alas. Orin huonoina päivinä ainuttakaan kaviota ei tahdo saada puhdistettaviksi. Varustaminen on Callen hoitamiseesa se vaikein osuus. Satulaa ei aina onnistu saamaan orin selkään, ja satulavyön kiristäminenkin vaikeutuu orin mahdottoman pullistelun takia. Jos hoitaja on tarpeeksi kärsivällinen, hän saa satulan kunnolla Callen selkään. Jos ei, niin ratsastus saa odottaa. Joskus ori on niin hyvällä päällä, että se ei edes liiku satulaa selkään laitettaessa - joka on muutoin osallisena oria satuloidessa. Suitsiminen on lievästi satuloimista helpompaa: Calle ei sentään liikuta kaulanjatkettaan ympäriinsä. Kuolaimille se avaa suunsa, mutta ei aina. Tällöin suitsijan on tehtävä se.

Ihmeellisen narun päässä on riimu, ja se on hevosen päässä. Tämä puoli-itsestäänselvyys pätee ainakin Calleen. Se kulkee mukavasti riimunnarun päässä, taluttajan vierellä, eikä edessä. Ori kyllä huutelee jatkuvalla syötöllä jok'ikisen tamman perään, joka sen ohi sattuu kulkemaan. Oreihin se ei edes kiinnitä minkään laista huomiota. Kavereille se vain hörähtää ja jatkaa matkaansa. Jos haluat talutella jotain hevosta, ja haluat mukavan, kiltin hevosen, joka ei riuhdo itseään irti, valitse Calle.

Jos on satulan ja suitset onnistunut Callelle laittamaan, voi orilla ratsastaa. Päällisin puolin se ei välttämättä näytä kovin tottelevaiselta ratsulta, mutta juuri sitä se on. Calle "kuulee" pienimmätkin ratsastajan antamat avut, ja tekee niiden mukaan. Ristiriitaisen tilanteen tullessa ori pysähtyy niille sijoilleen. Aloittelijan ratsu ori ei kuitenkaan ole, sen takia, että se kuulee pienet avut. Calle ei voi sietää sitä, että sitä hakataan jotta se liikkuisi nopeammin. Kannuksia ja raippaa tarvitaan vain harvoin, jos koskaan. Maneesissa ori tekee parhaiten työnsä, muttei ole paljon sen huonompi kentälläkään. Callen kanssa kannattaa mennä erityisesti koulua, sillä ori soveltuu parhaiten juuri siihen. Kulmiin se menee itsestään, eikä ratsastajan tarvitse niistä pahemmin välittää. Jo alkuverryttelyssä ori on täysin hereillä ja valmis toimintaan. Lähes kaikki liikkeet ovat sille helppoja, paitsi että piaffi tuottaa vähän hankaluuksia. Calle on kohtalaisen hyvä esteillä muttei nauti niistä samaan tapaan kuin koulusta. Se kyllä pyrkii nollarataan, mutta innostuksen puutteen takia ei sitä saa. Vaativalle esteradalle ei Callea olla luotu, vaan vaativalle kouluradalle. Ori nauttii välillä mukavasta maastoretkestä, eikä säpsähdä yhtäkkiä kuuluvaa ääntä, mutta on silti varuillaan. Vedessä kahlaaminen kuuluu ehdottomasti Callen lempipuuhiin.

Carlton ART näyttää hävineen virtuaalimaailmasta kuin tuhka tuuleen. Ori oli aikoinaan Vibajalla omistuksessa, mutta hän myi sen eteenpäin. Se saavutti monia koulusijoituksia uransa aikana ja oli rakenteeltaan hyvin massiivinen ja komea herra.

Chardonna ZAP on kaunis ruunikko tamma. Luonteeltaan Donna on hyvin hienostunut ja aatelinen arvon rouva, joten mikäli ihminen tulee koskemaan häneen likaisella kädellä, saattaa tulla aikamoista sanomista tammalta siitä. Hoitaessa neito on kauniisti paikoillaan, eikä pahemmin välitä hoitajansa tekemisistä. Ratsuna se on energinen ja muutamia pukkeja saattaa aluksi tulla. Se on hyvin herkkä ratsastaa ja myös todella nopea oppimaan. Kouluratsastus on selvästi neidon laji, sen huomaa myös sen sijoituksista, joita on kertynyt todellakin huimat kahdeksankymmentä. Voittojakin on saavutettu useita. Jälkeläisiä neidolta löytyy kuusi, joista puolet ovat menestyneet hienosti kilpailuradoilla.
© Vibaja

t. Lydia LP, s. 09.08.2010, e. Icaheal HC, om. Vera
o. Zamiwee SdGER, s. 04.03.2011, e. Desert Rose SIN, om. Miivi

1.3.2011 päiväkrijamerkintä
Callelle on kertynyt jo ihan kivasti kilpailukokemusta. Tavoitteenamme on SPL, ehkä Ch. Jos tulee oikein kivasti sijoituksia niin voitaisiin mennä KRL:äänkin. Orin ikääntymistä muutettu, VHKR:ästä YIL:iin, koska muuten kilpaileminen päättyisi tähän. Myöhemmin siirtyy täysin jalostuskäyttöön, mutta keskitymme nyt tähän kivaan pikku kilpailemiseen.